Mökkireissulla

(Kuvat saa suuremmaksi klikkaamalla)

Mökillä luonnon rauhassa mieli lepää. Nautin valtavasti kävelemisestä mökin ympäristössä (vaikka se vähän myös pelottaa, koska lähistöllä on nähty karhuja), laiturilla istuskelemisesta ja kuikkien katselemisesta, uimisesta, soutamisesta... Toisaalta olen kuin joku luontoihmisen irvikuva: Kammoan sisälle mökkiin tunkevia ampiaisia, heitän laiturilta virvelin toistuvasti puuhun, soudan venettä perä edellä tajuamatta asiaa ollenkaan. Ihmettelin vain, miksi vene ei suostu millään kulkemaan suoraan :)

Huippis-draamaa!

Tänään on luvassa draamantäyteinen ja hömppäviihteen ystäville varmasti nautinnollinen Suomen huippumalli haussa -jakso: Janice tulee! Tuon täysin sekopäisen "maailman ensimmäisen huippumallin" poistuminen alkuperäisen Huippiksen tuomarointihommista laimensi kummasti mielenkiintoani Ameriikan malliohjelmaa kohtaan, vaikkakin myös oih-niin-äidillinen ja omia saavutuksiaan kivasti korostava Tyra Banks on huvittavaa seurattavaa. Rääväsuisen Janicen kommentit kuitenkin olivat kyseisen ohjelman suola, joten innolla odotan, millaista jälkeä Janice saa Suomessa aikaan. Ainakin iltapäivälehtien mukaan täti oli pistänyt kunnolla hösseliksi, joten odotan innolla!

Vaikka Janicen sekoilu onkin takuulla mielenkiintoista, on toisaalta ihan hyvä, että Suomen Huippis on yleisilmeltään vähän lähempänä arkea kuin America's Next Top Model. Amerikan versio on koominen kaikessa överiydessään, josta esimerkkinä olkoon muun muassa mallikokelaiden luksustalo ja kaikki ne Suuret Persoonat, joita löytyy niin mallien kuin ohjelman muidenkin keskeisten henkilöiden joukosta. Mutta vaihtelu virkistää, eli arkinen Suomen Huippis on sekin ollut kivaa ja vähän vakavasti otettavampaa seurattavaa - ei ihan niin totaalista hömppää :)

Kotimaisen musiikin voittokulkua

Kotimainen musiikki on ollut tähän mennessä tänä vuonna harvinaisen laadukasta. Siitä kertoo se, että aiemmin ylistämäni Rubikin Dada Bandits ei ole eniten kuuntelemani eikä paras kotimainen levy tänä vuonna. Siitä kertoo se, että vaikka kestosuosikkini Maj Karma petti uutukaisellaan, runsaasti muutakin kuunneltavaa on löytynyt. Siitä kertoo se, että vuonna 2009 olen kuunnellut varmaankin enemmän kotimaista kuin ulkolaista musiikkia.

Rubikin lisäksi olen pitänyt viime vuoden Ääni ja vimma -kilpailun voittaneen punk-bändi Home Juniorin Christine's Road -levystä, joka pitää sisällään Bad Religionin suuntaan kumartavaa melodista punkkia. Ihan äskettäin olen tykästynyt myös Major Labeliin, vaikka ensitutustumisella pidinkin bändin raskasta alternative rockia vähän yksitoikkoisena. Koko levy on tosin vielä kuulematta, mutta tämän puutteen paikkaan varmasti pian. Näiden lisäksi muitakin enemmän tai vähemmän mielenkiintoisia levyjä on julkaistu, ja niistä kaikista mielenkiintoisimmista tulee nyt pari sanaa.

Eniten kuuntelemani levy tänä vuonna taitaa olla, aika yllättäen, brittiläistyylisesti rokkaavan Traffic Islandin Meet Me in the Middle Class. Traffic Islandin olen oppinut tuntemaan ihan kiva -tason bändinä, jonka musiikki ei missään tapauksessa ärsytä, mutta ei pahemmin ihastutakaan. Juuri sellaiselta kappaleelta tuntui aluksi myös YleX:llä usein soitettu sinkkubiisi Words in my Mouth, mutta muutaman kuuntelukerran jälkeen kappale jäikin soimaan päähän sen verran aktiivisesti, että kiinnostuin myös kokopitkästä albumista. Siltäkin jäi aluksi mieleen lähinnä haikean kaunis The Summer Is Over, mutta pian biisi biisin jälkeen alkoi viehättää komeilla popmelodioillaan, enkä tänä päivänä löydä levyltä yhtäkään kappaletta, joka jäisi muiden varjoon.

Toinen mua kovasti ihastuttanut levy, PMMP:n Veden varaan pääsi sekin yllättämään, koska myöskään PMMP ei ole aiemmin ollut mikään suuri suosikkini, vaikka tytöiltä nippu hyviä kappaleita löytyikin jo ennen tätä levyä. Ehkä se ongelma onkin ollut juuri siinä, että aiemmin PMMP merkitsi mulle lähinnä yksittäisiä hyviä kappaleita, eli levykokonaisuudet eivät puhutelleet riittävästi. Veden varaan taas on nimenomaan toimiva, tasapainoinen ja yhtenäinen kokonaisuus, vaikka toki tältäkin levyltä nousee muutama kappale ylitse muiden (mm. Lautturi ja San Fransisco, jonka sanoitus on valtavan hieno ja koskettava). Levy on tunnelmaltaan rauhallinen, melankolinen, alistunutkin, mitä se saattaisi olla liiaksikin ilman paria rokahtavampaa kappaletta (Viimeinen valitusvirsi, Se vaikenee joka pelkää). Juuri tällaisena levyllä on kuitenkin hyvä balanssi, ja se onkin lähes napakymppiin osuva paketti.

Alle viikko Euroviisujen alkuun!

Mistä tietää, että on kevät? Vaikka ulkona olisikin viileää eikä vielä kovin vihreää, niin varma merkki toukokuusta on Euroviisut. Niiden aika on taas ensi viikolla, mikä tarkoittaa sitä, että tällä viikolla päivystän innoissani harkkavideoita ja -raportteja. Se into ei tosin johdu niinkään viisujen musiikillisesta tasosta, koska kovin harvassa ovat sellaiset viisut, joita kuuntelen aktiivisesti vielä toukokuun jälkeenkin. Tapahtumana Euroviisut on kuitenkin superviihdyttävä muun muassa siitä syystä, että eri maat hakevat voittoa varsin erilaisella reseptillä. Niinpä sekaan mahtuu monenlaista viritelmää - kevyttä tanssipoppia, kansanmusiikkivaikutteita, vähän rockiakin, balladeja, outoja huumoripläjäyksiä, melkein mitä vaan... Ja koska monesti voitto pyritään takaamaan (tai biisin puutteita paikkaamaan) näyttävällä show'lla, viisulava tarjoaa taatusti myös silmille ihmeteltävää. Mulle viisut siis ovat kevyttä ja kuplivaa viihdettä, jolla on varmasti vähintäänkin huumoriarvoa.

Monesti niiden usein tahatonta huumoria edustavien kipaleiden seasta kyllä löytyy myös aidosti ihan hyviä ja mielenkiintoisia kappaleita. Esimerkiksi viimevuotinen Bosnia-Hertsegovinan biisi oli omituisuudessaan ja iloisuudessaan todella suloinen ja riemastuttava. Tänäkin vuonna samainen Bosnia on toinen suosikeistani, mutta vielä enemmän pidän Sveitsin raikkaasta ja nykyaikaisesta pop rock -biisistä. Se sopisi myös loistavasti radiosoittoon, mitä ei kovin monesta euroviisusta voi sanoa. En tosin usko Sveitsin pärjäävän mitenkään kaksisesti, mutta toivottavasti olen väärässä! Sen sijaan Bosnian nostalgisen, Balkan-balladi-tyylisen viisun luulisin keräävän runsaasti muitakin ihailijoita.

Voiton uskon kuitenkin monen muun tavoin matkaavan Norjaan. Itse en mitenkään valtaisasti Norjan viuluviikarista innostu, mutta karismaa pojalla kieltämättä löytyy roppakaupalla. Kun viisun tyylin vielä luulisi uppoavan koko Eurooppaan sekä myös raateihin, en näe mitään estettä Norjan voitolle. Jos joku muu voiton kuitenkin korjaa, niin ehkä sitten Turkki.

Mä kuitenkin pidän omien suosikkieni (sekä toki myös Suomen) puolia. Olkoon onni myötäinen näille kahdelle!:

Lintukuvausreissulla

(Kuvat saa suuremmaksi klikkaamalla)

Hyväksi havaittu yhdistelmä: keväinen aurinko, kamera ja pyörä. Muutamana päivänä olen siis kierrellyt merenrantoja hyvien lintukuvien toivossa. Samalla voi nauttia kauniista säästä vaikka rantakivellä istuskellen, ja siirtymät paikasta toiseen hoituu pyörällä. Rauhallinen polkeminen nopeuttaa myös reisien palautumista varsinaisilta pyörälenkeiltä. Tuloksena kolme kärpästä yhdellä iskulla!