Asana ja aiemmin Avaimena tunnettu Matti Salo on tämän hetken arvostetuimpia ja suosituimpia suomalaisia räppäreitä. Tästä kertovat niin levymyynti kuin miehelle myönnetyt palkinnotkin, joista merkittävin on viime vuonna julkaistulle Loppuasukas-albumille myönnetty 40 000 e:n suuruinen Teosto-palkinto. Arvostuksensa Asa on myös ansainnut, koska miehen älykkäitä ja taitavia sanoituksia on ilo kuunnella puhumattakaan kappaleiden monipuolisista taustoista, joissa on käytetty varsin eksoottisiakin soittimia. Via Karelian on sanottu olevan jatkoa vuosituhannen alussa Avaimen nimellä julkaistulle Punainen tiili -levylle, ja teemallisesti se sitä onkin. Tällä Aseistakieltäytyjäliiton tukilevyllä käsitellään yhteiskunnan epäkohtia ja erityisesti väkivallan käyttöä. Tekstit ovat pariin aiempaan Asan levyyn verrattuna helpommin avautuvia, mutta ajattelemaan nämäkin sanoitukset toki saavat. Musiikillisesti Via Karelia kuitenkin muistuttaa enemmän aiempia Asan levyjä kuin Punaista tiiltä, vaikka kokonaisuutena se ehkä onkin lähempänä perinteistä räppiä kuin edeltäjänsä.
Lähes välittömästi kolahtaneeseen Loppuasukkaaseen verrattuna Via Karelia on ottanut huomattavasti enemmän aikaa iskeytyäkseen tajuntaan kunnolla, mutta parin kuukauden aktiivisen kuuntelun myötä se on osoittautunut varsin vahvaksi paketiksi, jolta ei tylsiä kappaleita löydy. Myös levyn lukuisat vierailijat hoitavat hommansa mallikkaasti istuen kappaleisiin hienosti. Varsinkin Eeteen fiitti Jos nyrkit voisivat auttaa -kappaleessa on erittäin toimiva, ja kyseinen raita kuuluu muutenkin levyn kovimpiin. Kaikista suurimmiksi suosikeikseni ovat ehkä kuitenkin nousseet Täydellinen tasuri ja leppoisa Huojuvat puut, jossa Raappana vetää hienon kertsin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti