Billy Talent - III

Suomessakin useampaan otteeseen vieraillut kanadalainen Billy Talent on tullut tutuksi vahvasti punkiin nojaavasta rock-soundistaan. Kahden edellisen levyn tapaan pelkällä järjestysnumerolla nimetyllä kolmannella levyllään Billy Talent on kuitenkin osittain hylännyt punkin ja siirtynyt klassisemman rockin pariin. Vanhasta tyylistäkin muistoja silti on, ja vahvimmin ne tulevat esiin jo viime vuonna julkaistulla, Anti-Flagin kanssa yhteistyössä tehdyllä Turn Your Backilla sekä energisellä Saint Veronikalla, joka synkeällä aiheellaan ja tunnelmallaan muistuttaa edellisen albumin Devil in a Midnight Massia. Kumpikin biisi kuuluu levyn huippuhetkiin, mutta onneksi platan vähemmän punkiltakin osastolta löytyy hienoja kappaleita, joista suosikiksini on noussut melankolinen mutta tarttuva Tears into Wine.

Vaikka Billy Talentin tyyli onkin muuttunut rauhallisemmaksi ja kevyemmäksi, bändin vahvuudet ovat pysyneet samoina. Bändin kappaleisiin on helppo päästä sisään, ne jäävät parista kuuntelukerrasta päähän, mutta samalla ne myös kestävät kuuntelua harvinaisen hyvin. Kumpikin yhtyeen aiemmista levyistä kuuluukin levyhyllyni kuunnelluimpiin, ja melko runsaasti tämä uusinkin on tähän mennessä soittoa saanut kestää. Sitäkin tärkeämpi syy Billy Talentin viehätykseen on kuitenkin bändin energisessä ja äärimmäisen taitavassa soitossa sekä laulaja Ben Kowalewiczin persoonallisessa äänessä, joka on olennainen osa BT:n soundia.

Billy Talentin kolmonen on siis hyvä levy - siitä ei pääse mihinkään. Mutta millään se ei ole niin hyvä kuin yhtyeen edelliset tuotokset. Levy on kyllä helppo laittaa soittimeen koska vaan, sillä se ei missään mielentilassa häiritse. Tarttuvuudestaan huolimatta se uhkaa kuitenkin ajoittain vaipua pelkäksi taustamusiikiksi, koska kokonaisuutena kiekko tuntuu liian turvalliselta ja tasaiselta: se ei tarjoa sellaista vihansekaista räjähtävyyttä kuin esimerkiksi II-levyn Perfect World, eikä yksikään levyn monesta sinänsä kelvollisesta kappaleesta varsinaisesti tajuntaa räjäytä. Kaiken kaikkiaan Billy Talentin kolmas levy tuntuu siis yksinkertaisesti liian tavanomaiselta, mutta silti jokin tässä kiekossa saa palaamaan sen pariin yhä uudelleen. Mutta kuinka kauan - se on kokonaan toinen kysymys.