Levyn nimi, joka on kokonainen runo (No More Stories/Are Told Today/I'm Sorry/They Washed Away//No More Stories/The World Is Grey/I'm Tired/Let's Wash Away). Kansi, jota komistaa vähintäänkin erikoisen näköinen olio. Avausbiisi, joka toisinpäin soitettuna paljastaa toisen kappaleen... Mew on palannut monen vuoden hiljaiselon jälkeen eikä taaskaan päästä kuulijaansa mitenkään helpolla.
Trioksi kutistuneen tanskalaisbändin edellinen albumi And the Glass Handed Kites (2005) oli tummasävyinen, yhdeksi isoksi kokonaisuudeksi tarkoitettu proge pop -möhkäle. Progeilua löytyy uutukaiseltakin runsaasti, mutta muutoin levy on edeltäjänsä kanssa aika toista maata. Levyn rokein raita Repeaterbeater muistuttaa kyllä Kites-ajan soundia, mutta suurin osa No More Storiesin... kappaleista liikkuu toisenlaisissa tunnelmissa. Synkähköstä edellislevystä poiketen Mew kuulostaa nyt iloisemmalta. Kylmä kitarasoundi on siirtynyt sivurooliin kevyen ja pehmeän leijunnan kaapattua pääroolin, jota kaikista hienoiten vetävät päälle 7 minuutin mittaan yltävä, vahvatunnelmainen Cartoons and Macramé Wounds sekä levyn loppupuolen kohokohta Hawaii, jossa leikittelevyys yhdistyy kertosäkeen komeaan massiivisuuteen.
Tanskalaisylpeys osoittaa uutukaisellaan myös sen, ettei sen välttämättä tarvitse päteä yllätyksellisyydellä ollakseen hyvä. Koko levyn ehkä hienoin kappale on nimittäin suoraviivainen ja simppeli pop-veisu Beach, joka istuisi loistavasti jopa Frengers-albumia (2003) edeltäneen, alun perin vain Tanskan-markkinoille tarkoitetun materiaalin joukkoon. Tosin No More Storiesin... yksittäisten huippukappaleiden nimeäminen on jokseenkin turhaa, sillä lähes koko levy on niin tasavahvaa ja laadukasta tavaraa. Ainoastaan albumin lopussa bändin veto tuntuu hieman uuvahtavan. Aluksi melko mitäänsanomattomalta vaikuttanut Vaccine on jo alkanut viehättää kovastikin, mutta Tricks of the Trade kuulostaa edelleen hudilta. On toki mahdollista, että kyseinen kappale vielä tuosta aukenee, niin kuin on auennut myös koko levy kuuntelu kuuntelulta paremmin. Povaankin platalle ruusuista tulevaisuutta levyhyllyni parhaimmistossa edellisten Mew-levyjen rinnalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti