Suomessa vielä melko tuntemattoman Dredgin uutukainen on jännä tapaus. Sillä on melkeinpä ärsyttävän mahtipontinen nimi, ja mahtipontinen linja jatkuu albumin teemassakin. Kuten kannestakin on nähtävissä, levy on tarkoitettu kirjeeksi maailman seitsemännelle miljardinnelle asukkaalle. Ihan simppeleimmästä päästä ei ole myöskään levykokonaisuus, sillä se pitää sisällään peräti 18 raitaa, joista osa on toki lyhyitä välisoittoja. Neljännellä albumillaan Dredg on siis lähtenyt haukkaamaan melkoisen isoa kakkupalaa. Tulos olisi hyvin voinut olla surkuhupaisan pateettinen, mutta sitä se ei onneksi ole. Dredg on onnistunut pitämään langat käsissään ja luomaan toimivan, vaikuttavan albumikokonaisuuden, jolta ei huonoja biisejä löydy.
Dredgin soundia ovat varsinkin sen uran alkuvaiheissa leimanneet taiteellisuus ja progressiivisuus. Edellisellä Catch Without Arms-levyllä (2005) bändi tosin otti hieman radioystävällisemmän suunnan, jota se jatkaa myös uudella levyllään. Mistään hetkessä pureksitusta ja niellystä kertakäyttöpopista ei kuitenkaan nytkään ole kyse, vaan Dredgillä on edelleen oma, persoonallinen soundinsa, joka todennäköisesti miellyttää tunnelmallisen, progressiivis-sävytteisen musiikin ystäviä.
Allekirjoittaneelle The Pariah... oli kokonaisuutena melko hitaasti aukenevaa plaatua, mutta kerrasta päähän soimaan jäävääkin materiaalia levyltä löytyy. Kauniin pop-kappaleen Informationin voisi kuvitella soivan radiossakin (ja soisi sen siellä soivan). Saviourilla ja I Don't Know'lla Dredg puolestaan osoittaa osaavansa myös tarttuvien rock-kappaleiden tekemisen. Kiekon tähtihetket kuitenkin löytyvät sieltä rauhallisemmasta osastosta. Varsinkin levyn lopun kaksikko Cartoon Showroom ja Quotes on kirjaimellisesti pysäyttävää kuunneltavaa, koska kappaleet vetävät huomion puoleensa niin tehokkaasti, että muuhun kuin kuuntelemiseen on kovin vaikea keskittyä.
Ja mikä parasta, tämä levy tuntuu myös kestävän kuuntelua varsin hyvin toisin kuin edellinen Dredg-platta. Niinpä uskallan sanoa, että kun tulee aika listata vuoden parhaita albumeita, The Pariah... komeilee melko korkealla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti