Inglourious Basterds

Kulttiohjaaja Quentin Tarantinon uusin leffa vie katsojat natsiajan Ranskaan, jossa Basterdsina tunnettu amerikanjuutalaisten porukka, johtajanaan Brad Pittin esittämä Aldo Raine, tappaa ja skalpeeraa natseja. Trailereissa pääosassa ollut natsien lahtaus ei kuitenkaan itse leffassa paljon ruutuaikaa saa, vaan keskeisempi on juutalaistyttö Shosannan (Melanie Laurent) tarina. Shosanna pääsee perheestään ainoana pakoon natseilta ja päätyy elokuvateatterin pitäjäksi Pariisiin, jossa hän lopulta pääsee kostamaan.

Elokuva jakautuu viiteen toisiinsa linkittyvään lukuun, joiden kokonaispituus on peräti 155 minuuttia. Leffa ei siltikään tunnu liian pitkältä, vaikka toiminta onkin siinä melko vähäistä. Tarantinon tavaramerkkeihin lukeutuva näppärä dialogi on jokaisessa luvussa pääosassa, ja se toimiikin jälleen oikein hyvin luoden samalla jännitteitä ja tunnelmaa. Hyvä esimerkki on heti ensimmäinen luku, jossa natsieversti Hans Landa (Christoph Waltz, joka nousee upealla roolisuorituksellaan leffan tähdeksi) kuulustelee ranskalaista maanviljelijää juutalaisperheen piilottamista koskien. Tiheätunnelmainen dialogi kaappaa välittömästi mukaansa, eikä se päästä irti otteestaan myöhemminkään. Tässä elokuvassa keskusteluilla on myös selvästi funktionsa, joka tosin tarantinomaiseen tapaan selviää usein vasta monien mutkien jälkeen. Toki taitava dialogi on sinälläänkin herkullista kuunneltavaa, ja huumoriakin siitä löytyy ihan sopivasti. Tosin ehkä italiaa vahvalla Etelän aksentilla vääntävä jenkki on vähän helppo vitsi, mutta on se kyllä hauskakin.

Väkivaltaa tässä elokuvassa on yllättävän vähän, eikä sitä enempää osaa kaivatakaan. Se vähä väkivalta on kuitenkin jälleen varsin tyylikkäästi toteutettu. Varsinkin leffan loppuhuipennus, jossa palavassa, natseja täynnä olevassa elokuvateatterissa kaikuu kostonsa saaneen Shosannan nauru, on hienoudessaan iho kananlihalle -matskua.

Summa summarum: Hieman ristiriitaisia arvioita saanut Inglourious Basterds vakuutti kyllä minut, eikä se mielestäni jää juurikaan jälkeen Pulp Fictionin ja Reservoir Dogsin kaltaisista mestariteoksista. Ja kun musiikkipainotteisessa blogissa ollaan, niin mainittakoon nyt loppuun, että musiikkivalinnatkin toimivat tässä hienosti :)