Viime aikoina Huvipuisto-blogi on ollut aika Asa-painotteinen, mutta eiköhän tämä nyt ole viimeinen Asaa koskeva teksti vähään aikaan. Tosin mielelläni kirjoittaisin herran musiikista tämänkin jälkeen, koska syksyn tunnelmallisissa fiiliksissä olen kelaillut Asan sanoituksia paljonkin ja oppinut arvostamaan niitä entistäkin enemmän. Mutta en tiedä, osaisinko tai uskaltaisinko edelleenkään kirjoittaa niistä mitään koherenttia tekstiä.
Joka tapauksessa nyt oli tarkoitus kirjoittaa muutama rivi perjantaisesta keikasta, joka oli osa viimeistä Asan & Jätkäjätkien rundia. Seuraavaksihan kokoonpanon nimi lyhenee pelkästään Jätkäjätkiksi, eli ensi vuonna on tiedossa bändilevy, jolla kuullaan tasapuolisesti niin Asan kuin Puppa J:n ja Joska Josafatinkin ääntä (näin kertoo Asan MySpace). Ja sehän passaa, koska hyvin on näiden kolmen yhteistyö tähänkin asti sujunut.
Tavastialla homma toimi jälleen niin kuin pitääkin. Meininki oli enimmäkseen letkeää ja hyväntuulista, mutta välillä myös vähän vakavoiduttiin. Tällä tarkoitan lähinnä keikan päättänyyttä Ärränpeetä -biisiä, josta kuultiin studioversiota rauhallisempi ja hitaampi sovitus. Se korosti kappaleen vakavaa, perheväkivaltaa käsittelevää sanoitusta ja toi biisiin ihan uudenlaisen ulottuvuuden. Hieno ja koskettava veto kertakaikkiaan. Lisäksi olin erityisen kiitollinen loistavasta Ikkunapaikka-kappaleesta sekä ylipäätään siitä, että Terveisiä kaaoksesta -levyltä tuli paljon matskua - se kun on itselleni tietyllä tavalla rakkain Asan albumeista, vaikka kokonaisuutena arvostankin Loppuasukasta vielä piirun verran enemmän.
Nyt on siis Asa bändeineen nähty neljästi tänä vuonna, ja se on ihan sopivasti. Joulukuisen Nosturin-keikan jätän siis väliin ja kiitän tyyppejä kovasti hienoista hetkistä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti