Eräänä päivänä Porcupine Treen nokkamies Steven Wilson juuttui kolarin synnyttämään liikenneruhkaan. Traagisesta tapauksesta kehkeytyi jotain hyvääkin, koska poliisin "incident"-teksteillä varustetuista nauhoista syntyi idea uudelle levylle - The Incident on 14-osainen kokonaisuus, joka kertoo jollakin tavalla elämää muuttavista välikohtauksista.
Tyylillisesti The Incident on jossain määrin paluuta Porcupine Treen juurille. Siinä missä bändin edelliset levyt, In Absentia (2002), Deadwing (2005) ja Fear of a Blank Planet (2007) sisälsivät aiemmasta Porcupine Treen tuotannosta uupuvia metallisempia sävyjä, keskittyy uutukainen rauhalliseen, ilmavaan fiilistelyyn. Raskaampaa riffittelyä on tosin edelleen mukana maustamassa keitosta, mutta sen osuus on tällä kertaa edellislevyjä vähäisempi. Albumilla kuullaan myös sen nimibiisin verran Porcupine Treen varhaismateriaalille tunnusomaista elektronista soundia, joten The Incident tuntuukin ikään kuin yhdistelmältä yhtyeen tyyleistä.
The Incident on siis kuulohavainnon perusteella helppo tunnistaa Porcupine Treen levyksi. Selvä Porcupine Tree -kiekko se on myös siinä mielessä, ettei se aukea kovinkaan helposti. Ensikuuntelulla levystä jää mieleen vain Drawing the Line, jonka iskevä kertosäe kyllä tarjoaa runsaasti tarttumapintaa. Muita hitikkäitä raitoja levyllä ei sitten olekaan, eli Lazaruksen kaltaiset helposti lähestyttävät pop-biisit loistavat poissaolollaan. Tosin niinhän homman täytyy mennäkin, koska The Incident on tarkoitettu nimenomaan yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, yhdeksi pitkäksi biisiksi, joka on jaettu neljääntoista keskenään varsin eripituiseen osaan. Yksittäisiä kappaleita levyltä on siis turha irrottaa, koska osat toimivat nimenomaan kokonaisuutena, joka lopulta palkitsee kärsivällisen kuuntelijan.
Luultavasti kirjoitan tätä arviota vähän liian aikaisin, koska en koe, että The Incident olisi vieläkään täysin avautunut minulle. Levy on kuitenkin jo osoittanut potentiaalinsa: Se on enemmän kuin osiensa summa. Se on moniulotteinen, vapaasti hengittävä kokonaisuus, joka tuntuu matkalta pois arkisesta todellisuudesta. Sen myönnän, että matkan varrelle mahtuu myös hieman pitkäveteisempiä etappeja, mutta kaunista kokonaisuutta ne eivät liiemmin häiritse.
(Ikään kuin bonuksena The Incidentin mukana tulee myös toinen cd, joka sisältää neljä irrallista kappaletta. Näihin en ole vielä ehtinyt/malttanut suuremmin paneutua, mutta erikoismainintana tähän loppuun haluan nostaa esille Remember Me Lover -nimisen raidan, jonka sanoitus on varsin avointa ja koskettavaa tavaraa.)
Drawing the Line tosiaan pomppasi itselläkin ensimmäisenä levyltä. Enkä varmaan vieläkään muista itseasiassa muita kuin sen :) Tykkään levystä kyllä paljon. Toinen Porcu-lempparini on Stupid Dream. Vaikka noilla mainitsemillasi uudemmilla on helmiä, ovat ne jääneet itsellä vähän etäisiksi.. The Incidentilla sen sijaan on rahkeet vaikka mihin :)
VastaaPoistaMä oon kuunnellut niitä kahta levyä aina putkeen, joten en itseasiassa oikein erota, mihin ensimmäinen levy loppuu ja toinen alkaa..
Mullekin FoaBP on jäänyt aika etäiseksi, mutta Deadwingista tykkään mielettömän paljon, ja In Absentialta Trains ja Collapse the Light into Earth on mulle tosi rakkaita kappaleita. Stupid Dream ja Lightbulb Sun vaikuttavat myös hienoilta levyiltä, mutta niihin en ole saanut aikaiseksi vielä mitenkään syvällisesti perehtyä (kuten en myöskään niihin 90-luvun alkupuolen tuotoksiin). Porcusta olen tykännyt suhteellisen lyhyen aikaa, ja sinä aikana näissä uusimmissa levyissäkin on ollut ihan riittävästi pureksittavaa :)
VastaaPoista