Rise Against Kaapelitehtaalla 27.10.

Rise Against on bändi, jonka olen toivonut tulevan Suomeen jo monen vuoden ajan. Kun keväällä sitten Suomen-keikasta uutisoitiin, odotukset nousivat heti taivaisiin. Energistä ja harvinaisen intohimoisen kuuloista melodista punkkia veivaava orkka on nimittäin levyltäkin kuunneltuna saanut adrenaliinin virtaamaan allekirjoittaneen suonissa ja kädet heilumaan ilmassa. Oli siis selvää, että keikalta odotin samoja fiiliksiä vähintäänkin tuplasti voimakkaampina.

Niitä fiiliksiä sainkin muutaman kappaleen aikana, mutta kokonaisuutena keikka ei vastannut megalomaanisia odotuksia. Tästä en kuitenkaan syytä niinkään bändiä vaan lähinnä onnetonta keikkapaikkaa. Kaapelitehdas on sekä akustiikaltaan että muodoltaan keikkapaikka helvetistä. Pitkä ja kapea tehdashalli kaikuu ja tekee soundeista aikamoista mössöä (jopa tällaisen täysin epämusikaalisen tyypin mielestä!), eikä kohtalaisen matalalla lavalla soittavaa bändiä yksinkertaisesti koko yleisö mahdu kunnolla näkemään. Eikä järjestelyjäkään voi hirveästi kehua. Henkilökuntaa paikalla oli liian vähän, minkä seurauksena vielä yhdeksältä keikan alkaessa ulko-ovien edessä kiemurteli pitkä jono. Itse onneksi selvisin sisälle muutamaa minuuttia yli yhdeksän, enkä missannut paljoakaan kauan odotetusta herkusta, mutta ihan alku keikasta meni hieman ohi toipuessani jonotusvittuuntumisesta.

Rise Against hoiti hommansa kuitenkin hyvin, ja se on pääasia. Huonoista soundeista huolimatta bändin parhaat kappaleet kuulostivat juuri niin tykeiltä kuin odottaa sopikin, eikä täydellisen Dancing for Rainin kajahtaessa ilmoille itkukaan ollut kaukana. Suhteessa levyversioihin parhaiten tosin toimivat rauhalliset ja akustiset vedot Swing Life Away ja Hero of War, mikä kertoo omaa kieltään keikkapaikan akustiikasta. Näiden kappaleiden lisäksi mieleen painuivat Prayer of the Refugee ja uuden levyn parhaimpiin biiseihin lukeutuva The Dirt Whispered. Settilista oli muutenkin ihan toimiva, mutta se olisi voinut sisältää pari biisiä enemmän vanhaa matskua - nyt kahdelta ensimmäiseltä levyltä kuultiin yhteensä vain yksi kappale.

Nyt Rise Against on nähty, mutta vieläkään en lakkaa toivomasta sen Suomeen saapumista. Bändi osoitti tällä keikalla potentiaalinsa energisellä esiintymisellään, joka sai yleisön hyvin messiin, mutta keikkapaikan toimimattomuudesta johtuen kokemus jäi varmasti puolet valjummaksi, mitä se olisi voinut olla jossain muualla. Seuraavaksi tilaukseen voisikin laittaa vaikka festarikeikan?