Mikä on ulkomusiikillisten seikkojen vaikutus musiikkiin suhtautumisessa? Tällainen kysymys tuntuu juuri nyt ajankohtaiselta, ja syynä siihen on 30 Seconds To Marsin uusin levy, This Is War. 30 Seconds To Mars on niitä bändejä, joista periaatteessa pidän, mutta joissa jokin silti tökkii vastaan. Olen ajatellut, että vastareaktio johtuu pitkälti bändin soundista, joka ei ainakaan alituotetuksi voi kutsua. Tämä ei kuitenkaan voi olla ainoa syy, koska kaikessa musiikissa vastaavanlainen kaupallisuus ei mua häiritse, vaikka yleensä pidänkin edes hiukan indieltä kalskahtavasta soundista.
Ja 30 Seconds To Marsin ensimmäisestä levystä pidin huomattavasti enemmän kuin toisesta. Näiden levyjen välillä bändin musiikki toki muuttui massoihin vetoammaksi, mutta olisiko silläkin vaikutusta, että samalla se sai näkyvyyttä mediassa sekä lisää faneja? Yhtäkkiä Jared Leton naamaa sai katsella monien lehtien kansista, ja eittämättä jokaista kuvaa kohti riitti myös armeijan verran kuolaavia teinityttöjä. Omasta mielestänikin Jared Leto on sinänsä ihan hyvännäköinen jäpikkä, mutta miehen meikatusta, rock-kliseisestä olemuksesta en pidä sitten yhtään. Ja pahimmasta teini-ihkutuksesta olen luonnollisesti jo itse kasvanut siinä määrin yli, että se pakostikin aiheuttaa joskus ärsytystä (tosin se on myös ihan suloista, enkä varmaan koskaan kasva niin aikuiseksi, ettenkö sitä myös itse jossain tavalla harrastaisi tiettyjen henkilöiden kohdalla...).
Nyt 30stm:lta on siis tullut uusi levy, josta toisaalta pidän, toisaalta en. Tykkään levyn fanikuoroista ja muusta mahtipontisesta meiningistä. Tykkään Jared Leton äänestä ja laulutyylistä. Tykkään monista biiseistä eri toten siksi, että niissä on kepeyttä ja valoa sotateemasta huolimatta (parhaiten toimii Closer to the Edge). Mutta samalla levyssä on jotain häiritsevää, enkä ole ihan varma, johtuuko se musiikillisista vai ulkomusiikillisista seikoista. Todennäköisesti vähän molemmista, koska kappaleena ainakin Alibi on aika keskinkertainen ja tylsä jollotus. Joka tapauksessa olen aika varma siitä, että nauttisin This Is Warista enemmän, jos en olisi ikinä aiemmin kuullut mitään 30 Seconds To Marsista. Enkä pidä tästä huomioista, koska haluaisin, että musiikki on se, joka puhuu eikä mikään muu. Varsinkaan en haluaisi olla mikään muita musiikin kuuntelijoita nenänvartta pitkin katsova elitisti, joka häiriintyy teinityttöjen kiljunnasta. Toisaalta en kai siitä kovin pahasti voi häiriintyä, koska 30stm:n keikalle menisin kyllä mielelläni. Paikkojakin sinne näköjään on vielä jäljellä, joten laitetaan harkintaan. Uuden levyt biisit ovat nimittäin kuin tehtyjä livenä esitettäviksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Luitkin ehkä jo mun pienen arvion levystä, mutta siis tavallaan oon ihan samoilla linjoilla noiden ulkomusiikillisten seikkojen kanssa.. Vaikka eihän ne saisi vaikuttaa! Mutta kun :D Tosin uskon vakaasti siihen, että keikalla meininki on sellanen että sitä ihkuttaa itse sata kertaa pahemmin kuin ne teinit.
VastaaPoistaJa kaikesta kaupallisuudesta ja tarkasta tuottamisesta huolimatta mun mielestä on mahtavaa, miten nöyrä 30stm on fanejaan kohtaan. Jared oli viime keikalla kuulemma takaportille tullut juttelemaan fanien kanssa ja keikallakin juossut yleisöön - samaa ei voi odottaa kovinkaan monelta muulta samassa asemassa olevalta muusikolta.
ite en ole päässyt vielä ihan sisälle this is war'iin, mutta se kuulostaa paremmalta kerta kerralta, joten toivon ja uskon että keikkaan mennessä se on löytänyt tiensä sydämeeni (ja voi apua miten typerältä toi kuulosti :D). kings and queenskin, mikä kuulosti alkuun ihan liikaa U2'lta (mitä en kyllä jaksa kuunnella), alkaa avautua ja haluan jopa kuunnella sen.
VastaaPoistakaupallisuudesta voin sanoa sen verran... vaikka a beautiful lie onkin massaystävällisempi kun eka albumi, tuskin se on tarkoituksellista. en tietenkään voi varmasti sanoa, mutta sen mitä jaredista tiedän, epäilen. ja toi niiden naamat näkyy joka paikassa, on ihan muu kuin bändin syy - kun yksi median edustaja tajuaa että toi on nyt seuraava kova juttu, kohta sen on huomannu kaikki ja sen takia ne on joka lehden kannessa ja tuskin millään bändillä on mitään sitä vastaan. että turha nyrpistellä bändille sen takia, vaikka ymmärrän ettei sitä vältsiin tee tarkoituksella. +aika monien bändien imago muuttuu jossain vaiheessa "tyylikkäämäksi" tai "musiikkiin sopivammaksi" alkuajoista. tuskin se silmiään rajaa tyttöjen toivossa, se saa niitä muutenkin.
mutta jarppaa 90-luvulta asti "kuolanneena" voin vaan sanoa, että se on kyllä edelleen todella karismaattinen ja kuuma, "tosi ihana" OLD MAN, i must say.
bubble, ihan totta, että tuollainen nöyryys ja fanien huomioiminen on tosi hienoa. Sekin, että fanit otetaan jossain muodossa levylle mukaan, on loistava tapa, joka saisi yleistyä. AFIn levyllähän fanien ääntä myös kuullaan, toivottavasti jatkossa myös monien bändien levyillä :)
VastaaPoistablack cherry, en epäilekään, että 30stm:n valinnat musiikillisen tai ulkoisen tyylin suhteen olisi mitään massojen ja tyttöjen miellyttämistä. Ja tietysti suon kaupallisen menestyksen ja median huomion kaikille hyvää musiikkia tekeville bändeille. Musiikilla on vaikea itseään elättää, joten on hienoa, jos joku niin pystyy tekemään. On kuitenkin aika vääjäämätöntä, että suosion myötä oma suhtautuminen bändiin jollain tavalla muuttuu. Se käy helposti varsinkin niiden suosittujen bändien kohdalla, joita on itse kuunnellut jo silloin, kun ne olivat vielä pienen piirin juttuja. Enkä haluaisi joutua huomaamaan, että tykkään jostakin bändistä vähemmän vain siksi, että siitä on tullut jonkinlainen muoti-ilmiö. Tai että mulla on itselleni vieraampiin bändeihin jo valmiiksi jonkinlainen ennakkoasenne niiden julkisuuskuvan ja kuuntelijakunnan perusteella. Ei sellaisten seikkojen pitäisi vaikuttaa suhtautumiseen, jos musiikki on kuitenkin laadukasta, mutta usein se vaan jossain määrin vaikuttaa :/