Tällainen merkintähän olisi kai kuulunut kirjoittaa jo aikaa sitten, koska nimi Miike Snow osui jo aikaa sitten silmääni blogi- ja muistakin hehkutuksista ympäri nettiä. Silloin, kuukausia sitten, ruotsalaisbändi (tai pikemminkin kolmesta huipputuottajasta koostuva superryhmä) jäi kuitenkin tsekkaamatta, mistä on syyttäminen ainoastaan jonkinasteista fakki-idiotismia. Ajatusketju meni tähän tyyliin: Miike Snow on näköjään elektroa. Mä en yleensä hirveästi pidä elektrosta. Tuskin siis pidän Miike Snow'sta. Ja juuri näitä ajatuksia pitäisi välttää, koska viimeisen vuoden aikana olen löytänyt paljon uutta kuunneltavaa nimenomaan sen vuoksi, että olen suhtautunut avoimin mielin musiikkiin sekä eri genreihin (ainakin useimpiin niihin...)
Pari viikkoa sitten annoin Miike Snow'lle kuitenkin mahdollisuuden, jonka se käyttikin aivan heti hyväkseen. Bändin nimellä nimetty esikoislevy osoittautui kiehtovaksi tapaukseksi, josta moni kappale erottautui edukseen, päällimmäisenä ehkä Silvia ja A Horse Is Not a Home. Eikä bändissä lopulta ole kyse puhtaasti elektrosta, vaan pohjana ovat nimenomaan hienot pop-kappaleet. Eikä sellaisia voi olla maailmassa liikaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti